Kai se on samalla sekä siunaus, että kirous, kun pahin vastustaja katsoo peilistä. Samalla se on pahin kriitikko joka sieltä katsoo. Toisaalta se piiskaa tekemään kaiken parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kun sille ei niin kovin usein mikään riitä. Miten oppia olemaan lempeä ja armollinen itselleen? Toisaalta tänä keväänä se sama peilikuva on osannut sanoa kivojakin juttuja. Kehunut, pyytänyt olemaan tyytyväinen omaan tekemiseen. Ihmeiden aika ei siis ole ohi.
Välillä mieleen hiipii erilaisia pelkotiloja. Ne voi liittyä mihin vaan, mutta useimmiten treeniin. Olenko tehnyt riittävän paljon ja riittävän hyvin? Vai liian paljon? Miksi kaikki tuntuu kevyeltä, enkö tee äärirajoilla? Kehitynkö? Välillä tekis mieli lyödä avokämmennellä poskelle sitä peilikuvaa ja sanoa että voisko olla niin, että oot vaan niin hyvässä kunnossa, että jaksat. Ja silti kehityt. Koska vaikka sanon sen ääneen, en tiedä uskonko. Ja vaikka sen sanoo joku ulkopuolinenkin.
Ehkä tässä on yksi syy miksi tykkään testeistä ja selkeistä tavoitteista. Jos ei usko itseään, omaa tunnettaan ja valmentajaa niin testituoksia on pakko uskoa. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun testijuoksua jännittää samalla tavalla kuin jotain kisaa? Koska se sun pahin vastustaja on koko ajan siinä iholla juoksemassa.
Miksi on niin vaikea ottaa vastaan kehuja ja uskoa itseensä? tai kyllä mä uskon, mutta vähättelen saavutuksia liikaa. Samaa on tapahtunut työelämässä ja monessa muussa asiassa. Kuinka yksi tai kaksi negatiivista kommenttia tai ihmistä voi himmentää 10 hyvää?
Muutamia vuosia sitten kirjoitin Facebookiin päivityksen ” Jos joku puhuisi sinulle niinkuin puhut itsellesi, olisitko sen henkilön ystävä. Mä en olis. Ja nyt alan puhua itselleni nätimmin”. Joka vuosi jaan sen muiston ja muistutan itseäni tästä samasta aiheesta. Mutta joka vuosi on ehtinyt aina jollain rintamalla saada turpaan ja kyseenalaistaa itsensä ja alkanut puhua taas liian vaativasti itselleen. Vaikka siihen samaan vuoteen olisi mahtunut onnistumisia, iloa, kehuja muilta.
Haastan kaikki puhumaan itselle, mutta myös toisillemme kivasti. Positiivisilla sanoilla on uskomaton voima. Ei aina tarvitse kyseenalaistaa toisten valintoja vain sen takia, että ne tekee asioita eritavalla. Siinä kohtaa suosittelen jokaista ensin katsomaan peiliin ja miettimään miksi haluaa kritisoida sen lähellä olevan ihmisen tekemisiä.
Ehkä tämä asioiden tiedostaminen ja halu kehittyä lempeämmäksi, on alku sille että osaa nauttia saavutuksista pidempään. Että se peilikuva välillä yllättää positiivisesti. Että osaa olla armollinen itselleen, antaa aikaa oppia asioita. Antaa luvan tehdä virheitä, olla väsynyt, olla avuton ja tarvita apua. Kukaan meistä ei ole niin vahva yksin kuin antaa ymmärtää. On sen peilikuvan kanssa myös itketty monet itkut viimeisen kahden kuukauden aika (#fuckingkorona). Ja se peilikuva ei vaatinutkaan olemaan sillä hetkellä vahva, se käski antaa kaiken pahan olon tulla pihalle.
Ehkä tässä on alkanut matka kohti armollisempaa ja lempeämpää suhtautumista itseeni. Vaikka en usko, että se muuttuu ikinä että se pahin vastustaja on peilissä ja pään sisällä. Tasapainoilua tämä kaikki on. Mutta, että kaikkien vaaka pysyisi tasapainossa, sanon uudestaan: Kannustetaan toisiamme, mietitään kolme kertaa ennenkuin sanotaan pahasti. Joskus se pienikin paha sana voi avata just arpeutuneen syvän haavan.
Ja just nyt oma vaaka on kallellaan paljon sinne hyvään suuntaan.
Kevään treenit on kulkenut hyvin. Voimatasot kasvaa, ennätyksiä on tullut. Juokseminen on joka kerta vähän helpompaa. Että armas peilikuvani, älä piiskaa just nyt. Ota happea, syö vaikka kesän eka jäätelö ulkona, nauti kevyemmästä viikosta ja juhli mun kanssa seuraavan testin jälkeen kuinka hyvin se meni.
Ja tiedättekö. Jos ei jännittäisi, jos ei olisi mitään väliä miten treenit tai kisat menee, niin olisko koko tää touhu edes tärkeää itselle. Tärkeät asiat yleensä menee tunteisiin hiukan herkemmin kuin merkityksettömät asiat.
”Have the courage to be imperfect”
peace and love,
Sanna
Ps. Kerro mulle miten oot oppinut olemaan armollisempi itsellesi? Mitä keinoja sulla on tsempata ja kehua itseäsi? Mä lähden ostamaan uudet urheilutrikoot, jotka lupasin itselleni kun teen uuden ennätyksen penkissä 💪🏼
Oman elämänsä Marja-Liisa 