Sykealueita ja oppimiskäyriä

Tässä eräänä tammikuun päivänä Facebook nosti esiin muiston hiihtolenkistäni vuosi sitten. Hyvä hiihto oli ollut mielestäni, reilun tunnin lenkki ja raskastakin oli ollut. No kyllä varmaan kun keskisyke oli ollut lenkillä anaerobinen kynnykseni 173 ja maksimisyke 191. Ei siinä, kaloreita kului tehokkaasti, mutta auttoiko se silloin matkalla  Finlandiaan ja Vuokattiin? Ei. Ja juuri ennen Finlandiahiihtoa sairastuin. Kroppa oli ollut aika kovilla, vaikka treenimäärät oli maltillisia (10h/ viikko)

En ala pitämään luentoa kestävyysurheilun treenistä,siitä on varmaan internet täynnä oppeja ammattilaisilta. Onneksi yksi ammattilainen auttaa minua treenaamaan oikein ja pääsemään tavoitteisiin talven kisoissa. Vastaavana päivänä kuin tuo muisto viime vuodelta oli, hiihdin kaksi lenkkiä. Molemmat kestoltaan 93 minuuttia, aamun lenkki sisälsi 3*6 min pitkiä anaerobisella kynnyksellä tehtyjä vetoja, ei koko lenkkiä niillä sykkeillä. Keskisyke oli 154. Jälkimmäinen lenkki oli minun epämukavuusalueella PK1-lenkki (keskisyke 125). Siinäkin olen kyllä jo kehittynyt, hitaasti hiihtämisessä matalalla sykkeellä. Ja onhan se huikeeta kun ehtii ihailla maisemia ja kaunista luontoa lenkkien aikana, eikä paina vaan menemään verenmaku suussa.

Maalaisjärki on yleensä aina toiminut omalla kohdallani, mutta ei hiihtohommissa. Siinä on ollut järki kaukana kun on treenannut koko ajan tehot punaisella. Nyt uskon ammattilaista ja tiedän, että nykyinen treenaamiseni vie minua niin paljon varmemmin kohti tavoitteisiin pääsyä. Ja oma kroppakin sen sanoo, kun nyt on lokakuusta lähtien tehnyt uudella tavalla ja oppinut omasta kropastaan paljon uutta. Voi ihan fyysisesti tuntea kuinka kunto on kasvanut. Ja data näyttää samaa. Vauhti kasvaa vaikka sykkeet pidetään tietyillä samoilla alueilla. 

Otetaan askel taaksepäin. 

Mistä tiedän omat sykealueeni? Projekti alkoi Malminkartanon jätemäellä sauvajuoksutestillä, missä mitattiin syke, nousuihin käytetty aika ja laktaatit heti nousun jälkeen. Vuoden takaisen muiston jälkeen ei liene yllätys kenellekään, että vahvuuteni oli maksimikestävysalueella ja siinä viimeisessä nousussa, jossa sai tulla ylös niin kovaa kuin jaksaa, välittämättä sykkeestä. Peruskunto- (PK) ja vauhtikestävyysalueilla (VK) oli eniten parannettavaa. PK ja VK on vielä jaettu 1 ja 2 alueisiin. PK ja VK alueen vaihdekohta on aerobinen kynnys, joka minulla on 155. Ja sitten vastaavasti VK ja MK alueen vaihde on anaerobiben kynnys.

Sen verran luennoin, että jos PK  ei ole kunnossa, kaikki MK treeni on ikäänkuin velaksi elämistä. Otetaan energiaa ja voimaa hiihtoon jostain mitä ei ole. Siinä saattaa vahvempikin sairastua . Tämän opin jo ensimmäisessä tapaamisessa valmentajan kanssa. Se, että aidosti opin nauttimaan ja tekemään kevyemmillä sykkeillä (treeniviikot on silti välillä fyysisesti raskaita) vaati vielä sen, että Krista Pärmäkoski julkaisi omat kesän treeniaikansa, touko-elokuun treeneistä 80% tapahtui PK alueella. Ja hiihtää muuten daami aikaa kovaa kisoissa 💪🏼

Millaisia lukemia minun kalenterissa on ollut?

Kas tässä tammikuun lukemat 24.1. saakka.

Treeniä 2364 minuuttia, joista

PK 78,8 %

VK 5,5 %

MK 1,9 %

Voima 13,8 %

Ja näiden ulkopuolelta joka viikko tunnin pilates ja aina treenipäivän iltana venyttelyt. Itse treeneistä eniten on ollut hiihtoa, lisäksi salitreeniä, juoksua, sauvakävelyä, kuntopyöräilyä ja ihan vähän beachvolleytä.

Ja tiedättekö. Hihkuin onnesta kun viikon 3 ohjelma tuli, ei yhtään lepopäivää, saa treenata paljon (lihashuoltoineen tuli 18,5h) niin nautin nyt tästä tämän päivän levosta paljon. Ja siitä että ensi viikko on kevyt viikko. Ensi viikon jälkeen kunto on kasvanut taas yhden portaan ylöspäin. Levossa. Treenin jaksottaminen koviin, keskikoviin ja kevyisiin viikkoihin ja sykealueilla hiihtäminen tekee tästä hommasta niin mielekästä ja monipuolista. Siihen kun lisätään molempien tyylien tekniikkatreenit,niin voin kertoa että uutta oppii ja tylsää ei ole. 

Ja IIK. Finlandiahiihtoon on enää 4 viikkoa. Kisakausi lähestyy 🏆 Sitten saa hiihtää täysillä 50km eikä tarvitse välittää sykkeistä. Odotan tosi paljon numerolapun rintaan laittamista ja lähtöviivalle asettumista Lahdessa 24.2. klo 10.

Lisää fiiliksiä ja tekstejä luvassa pikapuoliin,

Sanna

Ps. Arvatkaa mitä muuta kuin levon merkitystä ja sykkeiden seuraamista sekä uudenlaista tapaa treenata tässä oppii? No suksihuoltoa. Ja oppii jopa nauttimaan voitelusta ja puhdistamisesta ja siitä miten siinäkin kehittyy ja millaista taidetta se välillä on 👌🏼

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s