#fuckkorona Uusi kausi tulee ja siitä tulee hyvä.

Virallisesti se kai alkaa ensi viikolla. Uusi kausi.


Tämä viikko treenaillaan vielä kevyesti ja rennosti , ylimenokausi tai jotain. Ja sitten katse kohti tulevaa talvea ja sitä seuraavaa kesää. Ylimenokausi, vaikka tulevana lauantaina piti mitata kuntoa Ylläs-Levi 70km kisassa. Mutta sen peruuntuminen ja väliinjääminen on aika pieni asia kokonaisuudessa. Ensi talvena saa taas hiihtää sekä Vuokattihiihdon, että Ylläs-Levin ja monta muuta kisaa. Eikä ainakaan murehtimalla tätä outoa aikaa pääse parhaaseensa treeneissä. Ja vaikka tosissaan kohti tavoitteita mennäänkin, ja kovaa tehdään, rentous pidetään silti tekemisessä. Don’t you worry 🙂

Eilen summattiin koutsin kanssa mennyt kausi, turvallisesti videoyhteydellä. Hyvä mieli ja hyvä kehitys koko kauden aikana ja onnekkaasti oma kauden päätavoite oli tammikuussa. Pahamaineisessa Tirolissa, Seefeldissä. Saldona 2 olympiapronssia ja paljon oppia omasta tekemisestä. Koko kauteen mahtui 5 starttia (jos treenikisat otetaan mukaan niin 7). Tekniikka kehittyi etenkin pertsalla tosi paljon. Ja peruskunto on mennyt huimin askelin ylöspäin. Näillä eväillä on hyvä lähteä hakemaan vielä lisää kehitystä. Koska se on se mitä haluan ja mikä motivoi. Kun voi kehittää itseään ja kokeilla omia rajojaan. Ja tietenkin katsottiin myös tulevaisuuteen koutsin kanssa. Tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta valoisalta ja mielenkiintoiselta, sekä motivoivalta.

Hiukan itseänikin naurattaa keskustelu, että kun sulla on nyt arvokisaton talvi edessä. Mutta niinhän se on. Vasta 2022 tammikuussa on Albertvillen MM-kisat, jota kohti tässä koko ajan mennään. Jännittäviä juttuja, erilaisia startteja ja lisää tekniikkatreeniä on luvassa ensi talvelle. Ja yksi iso työmaa, tasurityömaa, että Marcialonga ei tulevan tammikuun lopussa ole yhtä tuskaa vaan ainoastaan hetkellistä tuskaa 😉 Mutta arvokisaton koko 2021 ei ole. Ja sehän tästä tekee mielenkiintoista, että samalla treenataan kohti aikuisyleisurheilun EM -kisoja Tampereella 2021. Ja parasta kaikessa on, että on sellainen valmentaja, joka osaa ottaa kaiken huomioon ja muokata treeniohjelmaa sen mukaan. Ja kyllähän hiihtäjälle juoksu on hyvää treeniä, mutta entäs sitten kuulantyöntö? Se nähdään tässä tulevan vuoden aikana.

Eikä siihen vielä kaikki hyvät asiat lopu, yleisurheilua, sitä kuulantyöntöosuutta, pääsee treenaamaan myös kovassa seurassa osana Team Elmoa, jonka nykyinen työni on mulle mahdollistanut. Koko Team Elmo -projekin tavoite on tuoda esiin aikuisurheilua, saada ihmiset innostumaan omasta kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtimisesta ja osoittaa, että ei se katso ikää jos haluaa treenata tavoitteellisesti ja kilpailla. Juuri niitä asioita, jotka on itselle tärkeitä. Ei tarvinnut kahta sekuntia pidempään miettiä kun lupasin lähteä mukaan. Team Elmon matkaa tullaan seuraamaan enemmän http://www.elmomedia.fi sivuilla kesästä eteenpäin, suosittelen ottamaan seurantaan. Joukkuetta valmentaa Seppo Räty ja muita kiinnitettyjä urheilijoita ovat esimerkiksi muuan Juha Mieto ja Toni Kohonen.

Mutta tuo juokseminen. Nainen, joka vielä kaksi vuotta sitten ilmoitti ettei pidä juoksemisesta yhtään enää, lähtee ensi viikolla testaamaan kumpi matka valikoituu EM-kisoihin, 800 m vai 5000m. Arvioita teiltä kumpaa lähdetään treenaamaan? Itse en osaa arvioida vielä kumpi tuntuu paremmalta ja enemmän omalta. Mutta pienessä mittakaavassa tämäkin on osoitus, että ihminen voi muuttua, oppia tekemään asioita eri tavalla ja innostumaan uusista asioista. Pitää vaan kaivaa omat unelmat, omat iloa tuottavat asiat ja omat motivaatiotekijät esiin. Ja sitten toteuttaa.

Jos oli välillä muutama hankala päivä kaiken tämän maailman outouden keskellä, niin kun on siirtänyt katseen eteenpäin ja asettanut tavoitteet, mielikin on paljon kirkkaampi. Ei enää yksittäiset pienet asiat ahdista niin paljon kun katsoo kokonaisuutta. Omat rutiinit ei kuitenkaan ole niin paljon muuttuneet ja yleisesti niistä kiinni pitäminen auttaa käsittelemään koronakriisin omassa elämässä. Ulkona ja paljon itsekseen lenkkipoluilla on muutenkin vietetty aikaa, ainoa mitä tulen treenimielessä tosi kovasti kaipaamaan, kaipaan jo, on salitreeni ja maksimivoimatreeni. Sitä olin jo odottanut paljon, mutta pakko uskoa että sen aika on taas pian ja sitä ennen sovelletaan muunlaista voimatreeniä.

Odotan kesää kuin kuuta nousevaa. Ajattelen, että silloin saa jo elää normaalisti ja treenata porukassa, sekä pelata biitsiä. Sekin vielä kulkee mukana, mutta asteen rennommalla otteella kuin aikaisemmin. Mutta jos ei, niin sitten jatketaan treenaamista kuten nytkin. Pidetään yhteys ihmisiin ja tsempataan toisiaamme muissa kanavissa. Fokus säilyy kuitenkin tekemisessä ja aika pitkälti kulunut sanonta on ihan totta just nyt: ASENNE RATKAISEE. Minä valitsen pitää rutiineista kiinni ja katsoa kriisiajan yli. Siellä odottaa monta hyvää treeniä, kilpailua, lepopäivää, illanviettoa ja monta muuta kivaa asiaa. Tarkemmin kun ajattelen, niin henkinen kehitys itsessäni on aika valtaisaa viimeisten vuosien aikana. Muutama vuosi sitten en usko, että olisin osannut ajatella näin. Kaikkea se kestävyysurheilu ihmiselle tekee ❤ Ja se, että keskustelee itsensä kanssa ja uskaltaa sanoa ääneen mistä unelmoi.

Olo on juuri nyt kiitollinen ja innokas. Pidän tämän ja käärin hihat. Talvi 2020-2021 täältä tullaan!

Love and peace,
Sanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s