Kausi ohi – isojen asioiden äärellä

Ensin se harmitti tosi paljon, että kausi loppui yllättäen lyhyeen. Että jäi Vuokattihiihto ja Ylläs-Levi hiihtämättä. Kun olo on sellainen, että tulokset olisi olleet kovia ja olisi päässyt näkemään kuinka paljon on kehittynyt. Mutta tässä kun koronan laajuus ja massiiviset toimet sen hidastamiseksi julkaistiin, tuntuu aika pieneltä kaksi hiihtokisaa. Ehtii sitä ensi talvenakin. Toivottavasti.

Onneksi kuitenkin omalta osalta kauden päätavoite oli tammikuussa ja pääsin kuitenkin näkemään tehdyn työn tuloksia. Voi hyvillä mielin muistella Seefeldin tunnelmaa, onnistuneita hiihtoja siellä ja niitä satoja tunteja treenejä ennen sitä. Outo talvi 19-20 jää siis mieleen muustakin kuin lumenpuutteesta ja että lopulta perutaan kaikki.

Eikä onneksi tarvii edes kaivella motivaatiota jatkaa treeniä. Mikään treeni ei ole mennyt hukkaan kestävyysurheilussa ja ensi kaudella vedetään vielä kovempaa. Tässä kun vielä viikon hiihtelee keväthangilla Vuokatissa (kuhan sitä ei kielletä) voi alkaa hyvin valmistautua pienen levon jälkeen kesään, biitsipeleihin ja kovaan kestävyystreeniin kohti talvea 20-21.

Jotenkin sitä haluaisi isommin pureutua menneeseen kauteen, se oli kuitenkin itselle iso asia. Mutta tässä tilanteessa vaan toivoo, että vältytään suurelta katastrofilta ja että pysyisi itse terveenä. Ehkä sen kausiraportin aika tulee vielä. Itselle tämä on kuitenkin harrastus, ei elanto. En osaa edes kuvitella miltä ammattiurheilijasta tuntuu kun ei pääse pelaamaan pudotuspelejä tai kun pitkä kunnioitettava ura loppuu ilman katsojia kilpailussa, jonka ei pitänyt olla kauden ja uran viimeinen. Ammattiurheilijasta, joka on taistellut tiensä olympialaisiin, eikä ole varmuutta onko koko kisoja tulossa.

Mutta ihan pienenä summauksena kaudesta jää mieleen Seefeldin kisat ja pronssimitalit sekä ystävien vastaanotto kentällä, uskallus lähteä kokeilemaan hiihtoa kansallisiin kisoihin yleiseen sarjaan, tekniikkatreenit ja 100km lenkki maaliskuussa kun kerran Vuokattihiihto peruuntui. Paljon ehdin nauttia ja kokea kisamielessä vaikka kausi kesken jäikin.

Aion nyt kaikesta huolimatta nauttia tästä hiihtoviikosta. Hiihtää niin paljon että selviää ensi talveen asti helposti. Ja oikeastaan on tässä jo alkanut odottaa kesätreeniä, uutta kautta, uusia tavoitteita. Päivä kerrallaan. Kunhan elämän isommat asiat saadaan kuntoon. Ja onhan tässä sekin jännä puoli odotettavana, että kesäkuussa alkaa mielenkiintoinen matka kohti Aikuisyleisurheilun EM-kisoja Tampereella 2021. Pääsen upeassa seurassa harjoittelemaan täysin uutta lajia, kuulantyöntöä 💪🏼 ja haastamaan itseni jossain juoksulajissa. Tosissaan, muttei totisesti ja hiihdon ehdoilla. Kaikkea hienoa nykyinen työ on tuonut elämään, kuten tämän #teamelmo projektin ja aikuisurheilun puolestapuhumisen sitäkin kautta.

Pitäkää huolta itsestänne ja läheisistä. Yhdessä taistellaan ja yhdessä selvitään ❤️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s