Tavoitteita ja tarkoitusta

Viime viikonloppuna Lahteen hiihtotreeniin ajellessa pohdin mitä tavoitteita asetin viime vuonna lopputalvelle kun Finlandia-hiihto jäi väliin sairastamisen takia ja kun pää alkoi käydä ylikierroksilla ja jännittää kisoja. Luin vanhan kirjoitukseni ja mietin miten kävi.

Kilpailullisiin tavoitteisiin pääsin kyllä. Mutta osasinko nauttia jokaisesta treenistä yksi kerrallaan ja matkasta kohti kisoja. Osasinko kehua itseäni hyvistä suorituksista.

Tällaisen kuntokilpailijan, ja itseasiassa kenen vaan elämässä, noi kaksi on aika merkittäviä tekijöitä hyvinvoinnin ja tuloksen kannalta. Ensimmäiseen tavoitteeseen pääsin ja kun kesällä lähdettiin rakentamaan hiihtäjää kohti tätä talvea, opin nauttimaan vielä enemmän pitkäjänteisestä treenistä. Ja siitä että on tavoitteita matkalla, mutta että tämä homma jatkuu ja kantaa läpi koko elämän. Tässä rakennetaan vielä kovempaa kuntoa ja terveempää Sannaa pidemmälle kuin 13.1.2020 ja 15.1.2020 kisaan. Tai 4.4. Ylläs-Leviin.

Mutta se kehuminen. Kuinka sitä oppisi enemmän? Että osaisi olla edes hetken vaan pilvissä jostain tuloksesta eikä miettisi olisko voinut tehdä jotain vielä paremmin. Että olisko ollut parempi mieli jos se juoksutestin tulos olisi parantunut 1,5min sijaan vielä 5 sek enemmän? Että olisko ollut vielä iloisempi jos maksimiennätykset salilla olis ollut 85kg sijaan 87,5kg? Tuskin olisin. Sittenkin olis aina voinut olla nopeampi, vahvempi, parempi. Harder, Better, Faster, Stronger *.

Kun nyt pohdin aikaa viime kaudesta tähän päivään, olen oppinut olemaan tyytyväinen. Mutta se kehuminen on vielä vähän vaiheessa. Toisaalta kun kaikesta nauttii erittäin paljon ja tekee mitä rakastaa, se itsensä piiskaaminen ja itseltä paljon vaatiminen, jopa armottomuus on se mikä vie eteenpäin ja kehittää yhä enemmän, niin onko se niin paha asia? Jos vaan ymmärtää laittaa asiat oikeaan perspektiiviin, eikä menetä yöunia matkalla kohti muita tavoitteita? Jos osaa olla tyytyväinen siihen, että on antanut kaikkensa ja tehnyt parhaansa?

Meillä kaikilla pitäisi olla joku intohimo, josta saa elämään tarkoitusta. Joku juttu, johon suhtautuu jopa lapsekkaan innostuneesti ja joka on oma unelma. Se tekee elämästä merkityksellisempää. Kannustan jokaista unelmoimaan isosti (”If you can dream it, you can do it”) ja toteuttamaan omia haaveita. Itsekkäästi, mutta muut huomioiden 💚

Love and peace, Sanna

*jotenkin en itse ihmettele, että kyseinen kappale soi useimmin treenilistalla. Lajista tai treenistä huolimatta 💪🏼

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s