Hiihtäjän ensimmäiset kriisit

7 viikkoa projektia takana. Yleisfiilis edelleen super. Yleiskunto ja peruskunto monta askelta lähempänä maalia. Niin hassua kuin se onkin, treenit jotka auttaa eniten tässä vaiheessa tavoitteeseen pääsyssä, on minulle vaikeimpia. Nimittäin ne PK lenkit suksilla.

Viikolla 4 ohjelmaan ilmaantui rullilla 90min PK1 lenkki. Se meni vielä ihan mallikkaasti,vaikka totesin että se oli kuin huutaisi kuiskaamalla. Seuraavalla viikolla ohjelmassa oli ensimmäinen puhtaasti PK lenkki pertsalla lumella. Ilman mitään vetoja. Edellisen päivän 4,5 h biitsiturnaus hiukan painoi kropassa, lähdin PK ohjeesta huojentuneena kohti Keinukallion latua. Ihana palauttava lenkki. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kriisi iski.

Aerobinen kynnys 155 kuulostaa kovalta, mutta koitapa hiihtää sen alla pysyen hyvällä tekniikalla ylämäet. Vetihän se nöyräksi kävellä hitaasti ylämäet haarakäyntiä. Antaa kaikkien ohittaa minut, joka yleensä on ohittanut muut. Toinen kriisi. Lauantai-iltapäivä viikolla 7 Tampereen Kaupissa. Jäätävää räntää sataa poikittain, latu hiukan huono ja pitäisi hiihtää 90min PK1:llä. Keinukallion kokemus mielessä olin jo ennen lähtöä tuominnut onnistumisen mahdollisuuteni. Siis että alle 130 sykkeellä hiihtoa? Edellistalven lenkkien keskisyke taisi olla 165 paikkeilla. Vaan tuliko sillä toivottu tulos Vuokatissa? Ei. Ja onneksi kahdella edellisellä hiihtolenkillä olin kuunnellut Petterin tarinaa. Ei se treeni aina yhtä juhlaa ollut Northugillakaan, mutta aika usein juhli maalissa.

Kriisit tuli ja meni . Ja tulee varmaan vielä monta.
Koska
a) kehitys tapahtuu mun epämukavuusalueella, ei vahvuusalueella
b) rakastan vetää täysillä
c) tekniikka. Huh, miten paljon opittavaa. Ja kun heti haluaisi osata kaiken, molemmilla tekniikoilla.

Mutta näistäkin huolimatta, tämä projekti on parasta mihin olen lähtenyt. Että saa seurata ammattilaisen ohjeita ja toteuttaa treenin sen mukaan ja keskittyä syömiseen ja treenaamiseen ja palautumiseen täysipainoisesti. Että on joku joka auttaa tekniikan ja parhaan mahdollisen kunnon löytymisen kanssa. Ja koska jos kaikki olisi vaan tasaista niin ei tämä olisi niin kivaa. Pienet kiukut ja kirosanat ladulla vie varmemmin kohti tavoitetta keväällä ja siihenhän muuten mennään.

Xoxo
Sanna

Ps. Bonuksena, tämä treeni kehittää kärsivällisyyttä ja omien virheiden sietokykyä. Aika kova juttu näin kovapäiselle urheilijalle,

Ps2. Nämä kirjoitukset julkaistui samaan aikaan, jatkossa Marja-Liisa on aktiivisempi

cof

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s